Olet täälläEtusivu Ajankohtaista Blogitekstit

Blogitekstit

Minna Ilva: Yhteinen kehittämistehtävämme – Miten edistämme lapsisensitiivisyyttä päihdehuollossa?

Suomessa on 65 000 – 70 000 lasta, joiden vähintään toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Noin kolmanneksella päihdehuollon palveluita käyttäneistä on alaikäisiä lapsia. Kuinka moni näistä lapsista saa tarvitsemansa avun ja tuen? Sitä emme tiedä. 

Joka neljäs nuorista on kokenut haittoja aikuisten alkoholinkäytöstä kotona, 23 prosenttia aikuisista. Viimeisimmän pian julkaistavan 16−20-vuotiaiden väestökyselymme mukaan 7 prosenttia nuorista kokee usein haittoja vanhempiensa alkoholinkäytöstä ja 22 prosenttia joskus.    

Katja Malin-Kaartinen: Millaista on hyvä kohtaaminen?

Viime aikoina olen erityisesti miettinyt, toteutuuko hyvä kohtaaminen palvelujärjestelmässämme. Yhteiskuntaamme rakennettu järjestelmä palvelee varsin hyvin vahvan elämänhallinnan ja toimintakyvyn omaavia ihmisiä. Kuinka käy niiden ihmisten, joiden elämänhallinta ja toimintakyky ovat jostakin syystä järkkyneet tai heikentyneet? Tunnistetaanko esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten tuen tarve riittävästi palvelujärjestelmässä? Saavatko he osakseen hyvää kohtaamista?

Tuuli Pitkänen: Arjen perusasioista selviytymiseen on kaikilla oikeus

Toimintakyky liittyy hyvin arkisiin asioihin kuten nukkumiseen, mielialaan, arjen askareissa selviytymiseen ja kognitiivisiin toimintoihin kuten päätöksen tekoon ja keskittymiseen. Arkisessa elämässä toimintakyky on keskeistä, mutta se on monesti vaikeasti hahmotettavaa, piilevää ja kaiken läpäisevää.

Toimintakyky on hyvä erottaa yksilö- tai ympäristötekijöistä

Irina Köntti: Näkymättömästä näkyväksi – korvaushoidossa olevien osallisuuden vahvistaminen

Tarina Näkymättömästä lapsesta on kulkenut mukanani koko työhistoriani ajan. Siitä on riittänyt keskusteltavaa niin päihde- kuin opetustyössä. Nyt se puhuttelee minua osallisuus -teeman kautta. Tai pitäisikö paremminkin sanoa osattomuus -teeman kautta.

Jos ei ole osallinen, on syrjässä, ei kuulu joukkoon, on näkymätön. Olemme ihmisinä erilaisia siinä mielessä, kuinka paljon haluamme olla esillä ja näkyvillä. Toisen viihtyvät suuren yleisön edessä, toisille riittää yksi hyvä ystävä. Mutta tuskin kukaan haluaa olla täysin näkymättömissä, täysin osaton omasta elämästään.

Susanne Uusitalo: Päihderiippuvuus ja käyttäjä – filosofinen näkökulma

Arjessa tunnumme aina tajuavan, kun joku on jäänyt koukkuun tupakkaan, tai alkoholi tai laittomat päihdeaineet alkavat vallata ihmisen elämää yhä enemmän ja enemmän. Tulkitsemme, että he ovat riippuvaisia näistä päihteistä. Tyypillisesti tämä riippuvuus nähdään myös samanaikaisesti ongelmallisena, vaikka ongelmat voivatkin vaihdella päihteestä toiseen ja ihmisestä toiseen.

Janne Nahkuri: Kahden raiteen huumepolitiikka ja työnjaon tarkistaminen

Helsingin kaupunginvaltuustossa on käsittelyssä aloite suonensisäisesti huumeita käyttäville suunnatusta turvallisesta käyttötilasta. Meillä A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeessa on puolestaan muutaman vuoden ajan yritetty selvittää, miten Suomessa voisi soveltaa monissa maissa käytössä olevia Drug Checking -menetelmiä. Drug Checking on päihdetyötä, jossa tavoitetaan entistä laajemmin huumeita käyttäviä tarjoamalla heille mahdollisuus selvittää laboratoriossa huumeen sisältö ennen sen käyttämistä.

Pirkko Hakkarainen: Sote-kello digittää - Onko kansalaisten luottamukseen oikotietä?

Sote-uudistuksella tavoitellaan kattavia palveluja, kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Digitalisaation avulla voidaan helpottaa ja nopeuttaa asiointia, mutta vähintään yhtä tärkeää on varmistaa, että sote-palvelut ovat kaikkien saatavilla. Teknologian tulisi palvella ihmisten tarpeita.

Kansalaisten kuuleminen on tärkeää kaikessa kehittämistoiminnassa. Esimerkiksi Suomi.fi-sivuston kehittämisessä Väestörekisterikeskuksella on oma käyttäjäyhteisö, jolta kerätään palautetta. Erilaiset asiakasraadit ovat tulleet osaksi kehittämistyötä.

Noora Nieminen ja Sari Jurvansuu: Ohjaako järjestötoimintaa aate vai raha?

Ovatko talouden realiteetit kuitenkin korvaamassa toiminnan inhimilliset arvot? Onko vapaa kansalaistoiminta uhattuna, kun kolmannen sektorin toiminta ammatillistuu ja värittyy liike-elämän toimintaperiaatteilla?

Kenen asiantuntijuus ohjaa järjestötoimintaa?

Pia Alarto: Kokemusasiantuntijuuden määrittely tärkeää ja ajankohtaista

Osa tuntuu ajattelevan, että kokemusasiantuntija voi olla kuka tahansa, sillä meillä kaikilla on kokemuksia ja olemme oman kokemuksemme asiantuntijoita. Toiset ajattelevat, että termiin sisältyy enemmän, sillä kokemus yksin ei kuitenkaan tee meistä asiantuntijoita. On kuitenkin tärkeää pohtia hieman, mitä termi tarkoittaa, sillä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 8.2.2018 uutisen, jonka mukaan mielenterveys- ja päihdepalveluja uudistetaan kokemusasiantuntijoiden avulla.

Riitta Matilainen: Suomalaisen rahapelikulttuurin erityispiirteiden tunteminen tarpeen rahapeliongelmaisten auttamisessa

Olen puhunut tutkimuksissani rahapelaamisen kesyttämisestä ja kesyyntymisestä, jolla tarkoitan prosessia, jossa rahapelaamisesta on tehty hyväksyttyä ja jopa toivottavaa toimintaa kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenille, kaupunkilaisille ja maalaisille sekä miehille ja naisille (Suomen tapauksessa jopa lapsille ja nuorillekin). Suomessa kesyttämisprosessi on valtion ja rahapelimonopolien avustuksella onnistunut lähes täydellisesti. Erityisesti Suomen valtiolla on ollut ainutlaatuinen rooli rahapelaamisen kesyttämisessä, sillä rahapelaamista on opetettu ja opeteltu muun muassa varuskunnissa.

Noora Nieminen ja Sari Jurvansuu: Tutkimusmatka järjestötoimintaan

Järjestön vastuu toiminnastaan lepää leveämmillä hartioilla, kun edunvalvontaa, vaikuttamis- ja kehittämistyötä sekä johtamista ja päätöksentekoa pohjustaa tutkittu tieto. Tutkittu tieto voi myös vahvistaa sekä järjestöidentiteettiä että sisäistä ja ulkoista luottamusta toimintaa kohtaan – toiminnan uskottavuutta.
 

Kenelle tutkimusta tehdään ja kuka siitä hyötyy?

Mervi Holm: Suomalainen huumekuolema

Huumekuolema on tilastollinen tosiasia.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus sekä Tilastokeskus tilastoivat huumekuolemat niin sanotun selection B-laskentatavan mukaisesti. Huumekuolemiksi lasketaan ne tapaukset, joissa kuolemansyynä on huumeiden käytöstä johtuva mielenterveyden häiriö tai huumeiden aiheuttama myrkytys. Tämän laskentatavan mukaan vuonna 2015 Suomessa kuoli huumeisiin 166 henkilöä.

Mari Pajula: Oliko Vegasin joukkoampujalla peliongelma ja miksi media vaikeni siitä?

Vegasin tapahtumista uutisointia seuratessa kiinnitin myöhemmin huomiota siihen, että vaikka ampujan taustojen ja tapahtuneeseen mahdollisesti vaikuttaneiden tekijöiden selvittäminen ja pohdinta muilta osin oli vilkasta, tuntui siltä kuin ampujan mahdollisesta peliongelmasta oltaisiin suorastaan haluttu vaieta.

Jorma Niemelä: Onko tulevaisuus alustatoimijoiden?

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo alan järjestöille niin mahdollisuuksia kuin myös uhkiakin. Voidaanko mahdollisuudet käyttää, riippuu paljon järjestöistä itsestään.

Oleellista on jäsentää, haluaako järjestö toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana (sote) vai enemmänkin hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä (hyte). Osa järjestöistä haluaa toimia molemmilla saroilla. Itse asiassa kansalaisen, palveluiden käyttäjän, etu on, jos vaikkapa palvelu ja vertaistuki ovat samassa paketissa. Yrittäjät ja valtio vastustavat sinnikkäästi tällaisia kombinaatioita.

Jukka Valkonen: Promootio päihde- ja mielenterveystyössä - mistä puhutaan, kun puhutaan terveyden edistämisestä?

Kalevi ryyppää, vaikka hoitaja on kuinka kertonut, miten haitallista se on hänen terveydelleen ja hyvinvoinnilleen. Pitäisikö Kalevia vaatia lopettamaan viinan juonti, ennen kuin hoito jatkuu vai hyväksyäkö ryyppääminen? Paha pulma ammattilaiselle. Kuntouttaja esittäisi ehkä syitä olla juomatta, ehkäisevän työn tekijä pyrkisi ennakoimaan repsahdusta tekemällä viinan saatavuuden vaikeammaksi ja päihdehoitaja miettisi, miten vähentää ryyppäämisestä aiheutuvia haittoja. Mitä tekisi terveyden edistämisen ammattilainen? Edellisiin nähden ei mitään.

Sisko Salo-Chydenius: Asiakaslähtöisyys – retoriikkaa vai todellista toimintaa?

Huolimatta lainsäädännöstä, hallitusohjelmista, STM:n suosituksista ja kehittämisohjelmista sosiaali- ja terveydenhuollon muutos kohti asiakaslähtöisyyttä on hidasta ja haasteellista. Asiakaslähtöisyys on kirjattu miltei jokaisen organisaation keskeiseksi arvoksi, mutta tutkimuksien mukaan sen toteutuminen toiminnassa ihmisen osallisuutena ja mahdollisuutena tehdä päätöksiä on edelleen vähäistä.

Rauno Mäkelä: Asiakkaan velvollisuuksista ja kyvyistä

Luin Suomen Lääkärilehdestä lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launiksen mielenkiintoisen kirjoituksen potilaan velvollisuuksista, joita hän nimitti ”kymmeneksi käskyksi” (Launis 2016). Mietin, miten ne sopisivatko päihdeasiakkaiden tai -potilaiden hoitoon. Lainsäädäntömme mukaan myös päihdeasiakas oletetaan autonomiseksi ja itsemääräämiskykyiseksi henkilöksi, joka omaehtoisesti hakee tarpeenmukaisia palveluja. Päihdehuoltolain mukaiset tahdosta riippumattomat hoidothan ovat, voimassa olevasta laista huolimatta, unohdettu jo vuosia sitten.

Rauno Mäkelä: Eettinen kysymys päihdetyölle: Miksi vain pieni osa päihdeongelmaisista on hoidon piirissä?

Hoitoetiikan neljä keskeistä näkökulmaa ovat ihmisen autonomian kunnioittaminen, hyödyn tuottaminen hoidon avulla, hoidon haittojen välttäminen sekä oikeudenmukaisuus. Suomalainen hoitojärjestelmä arvostaa ihmisen autonomiaa, siis itsemääräämisoikeutta ja itsemääräämiskykyä. Tämä koskee myös päihdeongelmaisia, ainakin päihdehuoltolain mukaan. Hyötyjä ja haittoja pyritään arvioimaan sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön hoitotyön kokemusten avulla.