Olet täälläEtusivu Janne Nahkuri: Kahden raiteen huumepolitiikka ja työnjaon tarkistaminen

Janne Nahkuri: Kahden raiteen huumepolitiikka ja työnjaon tarkistaminen

Keskustelu Suomen huumausainepolitiikan linjoista on jälleen ajankohtainen. Eniten puhuttaa käytöstä rankaiseminen ja rekisterimerkinnät, mutta rikosoikeusoikeudelliset kysymykset ovat vain yksi huumausainepolitiikan ulottuvuus ja laajemmin käsitettynä huumepoliittinen keskustelu on ajankohtaista myös ennalta ehkäisevän ja haittoja vähentävän päihdetyön näkökulmasta. Suomen huumepolitiikka noudattaa kokonaiskieltopolitiikkaa, mutta sen rinnalla kulkee myös haittojen vähentämisen politiikka. Tätä yhdistelmää kutsutaan kahden raiteen politiikaksi.

Helsingin kaupunginvaltuustossa on käsittelyssä aloite suonensisäisesti huumeita käyttäville suunnatusta turvallisesta käyttötilasta. Meillä A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeessa on puolestaan muutaman vuoden ajan yritetty selvittää, miten Suomessa voisi soveltaa monissa maissa käytössä olevia Drug Checking -menetelmiä. Drug Checking on päihdetyötä, jossa tavoitetaan entistä laajemmin huumeita käyttäviä tarjoamalla heille mahdollisuus selvittää laboratoriossa huumeen sisältö ennen sen käyttämistä. Molemmat edellä mainitut työmenetelmät voivat herättää periaatteellista vastustusta, mutta etenemisen esteeksi voivat tulla myös lainsäädännön rajoitteet.

Lainsäädännön puutteet uusien työmenetelmien esteenä

Muunto-hankeen suunnitteleman aineanalyysipalvelun käyttöönottoa rajoittaa, että aineiden analysointi tarkoilla laboratoriomenetelmillä edellyttää pienen ainenäytteen haltuun ottamista. Huumausaineen hallussapito on laitonta ilman huumausainelain mukaista käsittelylupaa, jota ei tiedustelujemme mukaan voi saada laittomilta markkinoilta peräisiin oleviin aineisiin. Käyttöhuoneiden osalta kyseenalaiseksi on asetettu tilanne, jossa poliisi tietäisi ihmisten käyttävän huumeita tietyssä paikassa siihen puuttumatta. Kumpaakaan näistä ongelmista ei ehkä olisi, jos huumausaineiden käyttö ja vähäisten määrien hallussapito ei olisi laissa kielletty. Mm. näistä syistä käyttörikoskeskustelu on ajankohtaista myös haittoja vähentävän päihdetyön kannalta.

Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa käyttöhuonetoiminta alkoi lain harmaalla alueella niin sanotussa fiksilanssissa, jossa pistäminen tapahtui tarkoitukseen muokatussa entisessä ambulanssissa. Toiminnalla nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia niin käyttäjien kuin ympäristönkin kannalta, joten toiminta haluttiin siirtää harmaalta alueelta kaupungin toiminnaksi. Vuonna 2012 Tanskassa lakia muutettiin niin, ettei poliisi puutu käyttöön näiden tilojen läheisyydessä, vaan ohjaa lähikulmilta käyttäjät näihin tiloihin keskittyen itse huumeiden myynnin estämiseen. [1] [2] Kööpenhaminassa käyttöhuoneet ovat jopa sijoitettuna vain kivenheiton päähän poliisiasemasta.

Hieman samalla tavalla Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi rahoituksen puhtaiden pistovälineiden jakamiseen vuonna 1996, mutta toiminta päästiin aloittamaan vasta vuonna 1997 eräiden tahojen vastustuksen vuoksi. Vastustajat perustelivat kantaansa mm. sillä, että puhtaiden pistovälineiden jakaminen on rikoksentekovälineiden jakamista. [3] Vuonna 2004 pistovälineiden tarjoamista alettiin edellyttää kunnilta tartuntatautiasetuksessa, ja nykyään terveysneuvontapisteitä on jo yli viisikymmentä ympäri Suomen. [4]

Haittojen vähentäminen rikoskontrollin rinnalla

Vuonna 1997 luotiin myös Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa huumausainestrategia, jolloin rikosoikeudellinen kontrolli ja haittojen vähentäminen sovitettiin yhteen aiemmin mainituksi kahden raiteen politiikaksi. Tuohon aikaan haittojen vähentämisen keinoiksi katsottiin pistovälineiden jakaminen ja nykyisen kaltainen opioidikorvaushoito. [5]

Strategia sisältää paljon oivaltavia näkemyksiä, jotka pitävät paikkansa vielä tänäkin päivänä, mutta joita ei edelleenkään vaikuta olevan sisäistetty Suomen huumausainepolitiikassa. Strategiassa myös nähdään, että huumeiden käyttö on tulevaisuudessa lisääntymässä mutta silloisen huumetilanteen perusteella päädyttiin maltillisiin kompromisseihin. Huumausainetilanne on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa paljon ja strategiassa silloiseen tilanteeseen nojaten vedetyt linjat vaikuttavat kaipaavan täydellistä uudelleenarviointia. Toisaalta Tuukka Tammen komiteatyöstä tekemän analyysin perusteella on todettava, ettei huumekysymykseen liittyvän työnjaon uudenlaiset ratkaisut olleet itsestäänselvyys, vaan nykymittapuulla maltillisetkin uudistuksen näyttäytyvät merkittävinä edistysaskelina. [6]

Toistaiseksi rikosoikeudellisiin keinoihin keskittyminen on kuitenkin mennyt muiden keinojen edelle. Vertailun vuoksi jo vuonna 1994 alkoholilain tarkoitukseksi kirjattiin haittojen ehkäiseminen kulutusta rajoittamalla, mutta huumausainelain tarkoitus on edelleen huumeiden käytön ja levittämisen ehkäiseminen. Vuonna 2015 haittojen vähentäminen sisällytettiin ehkäisevän päihdetyön lakiin, mutta huumausainelakiin sitä ei ole saatu samanarvoiseksi tavoitteeksi käytön ja levittämisen ehkäisemisen kanssa. Tästä syystä lakia on vaikea tulkita käyttöhuoneiden tai ainetunnistuksen eduksi.

Vuoden 1997 jälkeen huumausainestrategiaa on täsmennetty ja ohjattu hallituskausikohtaisilla valtioneuvoston periaatepäätöksillä, jotka valmistelee huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä. Ajankohtaisuudessaan ne ovat laajaa komiteatyötä ketterämpiä, mutta toisaalta ne tuntuvat olevan sidottuja vanhan strategian raameihin. Viimeisin periaatepäätös vaikutti myös heijastavan nykyisen hallituksen vähäistä tahtoa kehittää huumetyötä tällä hallituskaudella. [7] Ehkäpä se ei olisi samaan aikaan alkoholilain ja sote-uudistusten kanssa ollut mahdollistakaan.

Sen sijaan seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi sisällyttää samanlainen huumausainepolitiikan kokonaisuuden arvioinnin komiteatyö kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen huumausainestrategia tuki silloin ajankohtaisten uusien työmenetelmien käyttöönottoa osittain samoin perustein, joilla nyt kaivataan mahdollisuuksia uusiin työmenetelmiin. Strategia tulisikin nyt uudistaa siten, että meillä on jatkossa enemmän liikkumavaraa sopeutua muuttuvaan huumausainetilanteeseen, ja laki olisi mahdollistamassa eikä rajoittamassa uusien työmenetelmien kokeilua ja käyttöönottoa.

Muuttuvaan huumausainetilanteeseen reagoiminen on johtanut lakimuutostoiveisiin myös rikosoikeuden puolella. Huumerattijuopumukset ovat lisääntyneet, mutta siinä missä alkoholista johtuvan rattijuopumuksen näytöksi riittää hengitysilman mittaus tarkkuusalkometrillä, tarvitaan huumeiden osalta verinäytettä, koska laissa ei ole määritelty sylkinäytettä riittäväksi. Pikatesti sylkinäytteestä ei riittäisi näytöksi jatkossakaan, mutta sylkinäyte voitaisiin toimittaa laboratorioon vahvistettavaksi. [8] Huumetilanteessa ajan tasalla pysymisen edellytyksiä ei pitäisi turvata pelkästään poliisille, vaan yhtä lailla päivityksiä lakiin tarvittaisiin ehkäisevän ja haittoja vähentävän päihdetyön puolella. Muunto-hanke toivoo myös poliisilta ymmärrystä asialle kommentoidessaan esim. käyttöhuoneita ja aineanalyysiä.

Kansainvälisten virtausten mukainen raideuudistus

Olen päässyt näkemään erilaisia päihdetyön käytäntöjä Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Alankomaissa, Portugalissa, Itävallassa ja Sloveniassa. Ongelmista ei ole päästy eroon missään, mutta erona on se, että päihdetyöllä tuntuu olevan useampia keinoja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Myös vastakkainasettelua yhteiskunnan ja huumeita käyttävien välillä on vähemmän.

On ristiriitaisia ajatuksia herättävää todistaa, miten meiltä puuttuvat työmenetelmät toimivat niin luontevasti muualla. Samaan aikaan tuntuu, että ikään kuin meillä Suomessa olisi kädet sidottuina, kun haluamme ottaa muista mallia. Ulkomailla ollessa miettii, että meidän päihdetyön lähtökohdat voisivat olla paljon paremmat, eikä siihen vaadittaisi kuin päätös toimia toisin. Kotiin palatessa ei mene kuitenkaan kauan, kun Suomen ilmapiiri on taas supistanut kaikki näköalat.

Ulkomailta käytiin ottamassa mallia myös silloin, kun Suomeen suunniteltiin puhtaiden pistovälineiden jakamista. Muissa maissa oli huomattu, että hiv-epidemia seuraa hepatiittiepidemioita noin kahden vuoden viiveellä. Suomessa hepatiittitartuntojen lisääntyminen oli jo todettu, mutta onneksi puhtaiden pistovälineiden jakaminen ehdittiin aloittaa ennen hiv-epidemian alkamista.

Samaan aikaan kun Muunto-hanke kamppailee lainsäädännön puutteiden kanssa, muuntohuumeiden viimeisimmäksi trendiksi ovat nousseet fentanyylijohdannaiset, jotka ovat aiheuttaneet kuolemia muissa maissa. Fentanyylien uhan takia lainvalvontaviranomaisille suunnitellaan opioidivasta-aineen jakamista, toisin kuin suurimmassa riskissä oleville käyttäjille. [9] [10] Voi olla, että kaikki haitallisimmat trendit eivät saa meillä jalansijaa samalla tavalla kuin joissain muissa maissa. Olimme aikanaan ajoissa liikenteessä puhtaiden pistovälineiden kanssa, ja vastaavasti turvallisten käyttöhuoneiden ja aineanalyysien kaltaisten työmenetelmien tulisi olla käytössä, jotta voimme olla valmiudessa nopeasti muuttuvan tilanteen varalta. Toivottavasti useamman ei tarvitse kuolla ennen kuin saamme luvan tehdä asialle jotain. Tällä kertaa emme ole päässeet yhtä ketterästi alkuun kuin pistovälineiden jakamisen kanssa.

Viime vuosina maailmalla on alettu kyseenalaistaa yhä enenevissä määrin rikoskontrollin vallitsevaa roolia huumeongelmaan vastaamisessa. Maailman terveysjärjestö WHO ja YK ovat kehottaneet tarkastamaan valtiollisia huumeiden käytöstä rankaisemista koskevia lakeja osana terveydenhuollossa tapahtuvan syrjinnän vastaista lausuntoaan. [11] EU:n oikeus- ja sisäasiain neuvosto on antanut lausunnon, jossa kehotetaan toimeenpanemaan huumeita käyttäviin kohdistettavien rangaistusseuraamusten tilalle vaihtoehtoisia sosiaali- ja terveysalan toimia. [12] Meillä Suomessa huumeongelmaisen Käypä hoito -suosituksen yhtenä keskeisenä sanomana on, että käytön rangaistavuus voi haitata huumeongelman käsittelyä. [13]

Kaksikymmentä vuotta sitten ajankohtainen hiv-epidemia saatiin Suomessa kontrolliin, mutta monilla muilla mittareilla huumeongelman koko on kasvanut. Kaksikymmentä vuotta sitten hankitut raiteet ovat vanhentuneet, eikä niiden uusimista pidä enää jättää hallituskauden mittaisten periaatepäätösten varaan.

Janne Nahkuri
projektisuunnittelija, Muunto-hanke, A-klinikkasäätiö
https://www.a-klinikka.fi/muunto

Lähteet

[1] Injection rooms approved, but advocates wonder what’s next. The Copenhagen Post Online 29.11.2011.

[2] End of the road for the fix on wheels. The Copenhagen Post Online 27.11.2012.

[3] Huumepolitiikan kaksi raidetta. Juha Partanen. Yhteiskuntapolitiikka 72 (2007):5.

[4] Terveysneuvontapisteet. vinkki.info. Katsottu 14.5.2018

[5] Suomen huumausainestrategia 1997. Huumauainepoliittinen toimikunta.

[6] Huumekuri vai haittamaltti? : haittojen vähentämisen käsite ja huumepolitiikan vastakkainasettelut vuoden 1997 huumausainepoliittisessa toimikunnassa. Tuukka Tammi. Yhteiskutapolitiikka 68 (2003):5.

[7] Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta 2016–2019.

[8] Poliisi huolissaan: Pelkkä puhallutus ei enää riitä, sillä huumeissa ajelevia on entistä enemmän. Helsingin Sanomat 4.5.2018.

[9] ”Pitäisi ottaa kaikki keinot käyttöön” – ylilääkäri haluaa käyttäjille yliannostusten vastalääkkeen, jota harkitaan poliisille. MTV 25.2.2018.

[10] Karfentaniili ja muut väärinkäyttöön levinneet fentanyylijohdannaiset: työturvallisuus. Katja Pihlainen, Leena Soininen, James Boyd. Lääkärilehti 14/2018.

[11] Joint United Nations statement on ending discrimination in health care settings. Joint WHO/UN statement 27.7.2017.

[12] Council conclusions on promoting the use of alternatives to coercive sanctions for drug using offenders. Council of the European Union 8.3.2018.

[13] Huumeongelmaisen käypä hoito -suositus 12.04.2018.

 

Blogiarkisto »

 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Tästä pääset tutustumaan Tietopuun tietosuojaan